Kapteenin loki, maanantai viides neljättä kaksituhatta kymmenen. Kävimme syömässä paikallisessa kiinalaisessa pectopahissa. Tyylikkäästi sisustettu ravintola tarjosi oman looshin, josta idän ritarit saivat pyöreän pöytänsä. Mukavaa vaihtelua oli myös se, että ruokalistalla oli useita vaihtoehtoja, joista valita mieleisensä. Takana ovat siis neuvostoliiton yhden tuotteen tarjoilut, sillä kasvisruokia oli sekä salaatteina, että lämpiminä ruokina riisin kera. Aterian jälkeen pääsimme vihdoin käymään Aljoshalla, tuntemattoman sotilaan muistomerkillä, jonka edessä ikuinen tuli loistaa. Aiempina päivinä käyntiä suunniteltiin, mutta Sonja oli varannut meille niin monia hienoja tilaisuuksia, ettemme ehtineet paikalle.
Patsaan luo kuljettiin nuoren englanninopiskelijan Dashan opastamana Trollikalla. Nopeat-syövät-hitaat-eivät -mentaliteetilla mustahiuksinen ja mustiin pukeutunut nainen, jolla oli viisisenttiset kirkkaan keltaiset kynnet, työnsi allekirjoittaneen sivuun saadakseen yhden istumapaikoista. Nainen osoittautui Dashan ystäväksi, joka lupasi opastaa meidät patsaalle. Patsas muistuttaa vierailijoita sotilaista, jotka vuosina 1941-1945 taistelivat suuren ja mahtavan neuvostoliiton riveissä. Patsas itsessään oli vaikuttava. Valtava parikymmentä metriä korkea sotilashahmo, jonka aseen rinnalla kalpenevat nykypäivän transformerssitkin. Ikuisen tulen eteen oli aseteltu nippu punaisia ruusuja, ja patsaan jalustaa vasten kranssikukka-asetelmia. Kuten alhaalla kaupungissakin, oli lumi myös Aljoshalla tummanharmaata.
Näkymät tasanteelta olivat upeat. Suuri osa Murmanskia, atomienergialla toimiva Lenin-jäänmurtaja, jäämeri sekä Murmanskin alueen vuoristoa avautui tuntemattoman sotilaan eteen. Ihaillessamme monumenttia ja maisemia alkoi ilma näyttämään painostavalta, ja vettä ripotteli, joten laahustimme takaisin. Menimme kahvilaan, jossa tapasimme mm. erään saamelaisen, Oskun vaimoineen sekä Maxin. Etevällä venäjän taidoilla Aapo tilasi itselleen neljän lätyn asemesta neljä lautasellista lättyjä ja allekirjoittanut sai drinkkinsä kylkeen kaksi lasillista kolaa, kun olisi halunnut vain yhen ison kolan. Paikan savuisuuden vuoksi vaihdoimme toiseen, jossa ensimmäisen kerran kilistettiin lasia venäläisellä vodkalla, Ruskij Standardilla.
-Timo Alanko
